"Reflektiivisyys on vapauttava prosessi, jossa tietoisuuden universaali elementti yhdistyy yksilölliseen tunteeseen tahdon avulla. Tahto ilmenee sekä sisältä tulevana että ulkopuolella ilmenevänä tahtona, joka ottaa jonkin sisällön. Aiemman osaamisen kyseenalaistaminen antaa uudenlaisia merkityksiä ja uudistaa osaamista.

Reflektio on oman toiminnan perusteiden, lähtökohtien sekä seuraamusten kriittistä analysointia. Aiemmin koetun reflektiona se merkitsee syvää ajattelua eli merkitysten antamista tapahtumille. Kehittyminen on mahdollista sellaisten uudenlaisten merkitysten myötä, jotka ovat riittävän voimakkaita muuttamaan osaamista. Kehittyneemmät merkitysperspektiivit pystyvät käsittelemään laajempaa kokemuksien kirjoa, kykenevät paremmin erottelemaan kokemustyypit toisistaan, pysyvät avoimina muille perspektiiveille ja kokoavat kokemuksemme yhteen. Ajattelun prosessissa reflektio etenee käytännön ei-kyseenalaistamisesta kriittiseen lähtökohtien reflektioon. Reflektiossa yksinkertainen rutiinitoiminta muuttuu toisen asteen tiedostetuksi toiminnaksi. Tiedostamisessa hiljainen tieto ja kohteena oleva tieto täydentävät toisiaan puheena ja/tai abstraktimpina käsitteinä ja niiden välisenä yhteytenä. Kriittisessä reflektiossa yksilön koko merkitysperspektiivi muuttuu, jolloin opitusta tulee osa toimintaa. Kriittinen reflektio edellyttää suhdetta yhteisöön, käsitteisiin ja teorioihin.

Laajentunut ymmärrys itsestä suhteessa toisiin opiskelijoihin, asiakkaisiin, työyhteisöön tai kirjoittajiin edellyttää itsetutkiskelua, kriittistä toisten arviointia ja omien voimien analysointia. Itseohjautuvuudessa painottuvat toisten mukana olo ja yhteisöllisyys. Kriittinen tiedostaminen auttaa tunnistamaan omia oppimismahdollisuuksia ja niitä ohjaavia tekijöitä. Oman toiminnan reflektointi toisten kanssa mahdollistaa omien ajatusten koettelemisen ja myös niiden jakamisen toisten kanssa."