No niin. Nyt alkaa tehtävävuori olla niin korkea, että on aika hyväksyä se karu juttu että opiskellakkin täällä kai pitäisi. Kävin jopa lisää paperia ja upouuden kansion ostamassa, jos vaikka muutama muistiinpano lipsahtaisi kynän kärjestä joku päivä.

Tarkoitus olisi rämpiä läpi International semester joka sisältää tämmöisiä herkkuja:
Intercultural communication, Human resource management, Entrepreneurship in event ja Services marketing. Ainoa kiinnostava osa on tuo ensimmäinen, joka käsittelee kulttuureja (erityisesti niiden eroja), ja sitä miten  (ihmisten väliset) kulttuurierot voi vaikuttaa yrityksien toimintaan. Mielenkiintoista ollut mietiskellä tunneilla juttuja espanjalaisesta, hollantilaisesta, armenialaisesta ja toki myös suomalaisesta näkökulmasta.

Tällä opintojaksolla opiskelee siis kaksi suomalaista, kaksi espanjalaista, yksi armenialainen ja noin 20 hollantilaista. Oli aikamoinen pettymys kun selvisi että meitä vaihtareita onkin vaan viisi kyseisillä kursseilla. Koulu on tosin muuten pullollaan etupäässä aasialaisia vaihto-opiskelijoita.

Välillä nuo edellämainitut kulttuurierot on kyllä hyvin näkyvissä tässä iki-ihanassa arjessa täällä jossain maailman laidalla. Espanjalaiset kämppikset tuo hyvin lisäväriä eloon. Kun suomalainen toivottelee haukotellen hyvää yötä, alkaa espanjalainen valtavan elehtimisen ja höpötyksen säestyksellä perkaamaan illalliskaloja. Toinen kyseisistä tytöistä oli ihmeissään sanonut, että haluaa joskus maistaa suomalaista aamupalaa (leipää jonka päällä on voita, juustoa ja kurkkua). Itse hän juo aamulla lämmintä, sokerilla maustettua maitoa (!!!!!!!!!) jossa liottaa sitten digestive-keksejä...anna mun kaikki kestää.
Välillä tuntee ittensä kimiräikköseksi noiden espanjattarien rinnalla, sen verran värikkään kuuloista on tuo niitten kommunikointi, etenkin espanjaksi. Ihan niinku eläisi Serranon perheessä. Kimiräikkösenä Serranon perheessä.