No ei sentään, vaikka vesisateesta vesisateeseen joutuikin. Irlanti tuntui pikaisen visiitin perusteella mukavalta maalta. Jostain syystä tunsin oloni irlantilaisten keskellä paljon kotoisammaksi kuin hollantilaisten. Tuntui etteivät irkut ota itseänsä ja elämäänsä koko aikaa niin pirun vakavasti. Nämä hollantilaiset tuntuu olevan loppujen lopuksi aika jäykkää ja virallista kansaa.. Tai ehkä se kotoisa olo tuli siitä että näki parin kuukauden tauon jälkeen taas konttauskunnossa olevia viikonlopunjuhlijoita kaupungin kaduilla.

Joka tapauksessa, mukava maa. Vesisade, sumu ja hirmuinen tuuli haittasi toisn aikalailla oloa, mutta olin onneksi valmistautunut siihen jo etukäteen. Huonosti mutta kuitenkin.

               
                Joka risteyksessä oli näitä ohjeita, ei auttanut. Liian hyvin on oikeanpuoleinen
                liikenne iskostunut tajuntaan.

                
                  Molly Malone

                 
                 Trinity yliopiston pihamaalta eli Satu sivistyksen kehdossa........
                 Oli muuten pirun iso kehto, meni puoli päivää että löysi ulos.

                  
                   Wall of fame

                            
                   Ruuhkaa



Galwayhin kesti bussimatka 3 tuntia (lue: 4 tuntia). Täsmällisyyteen tottuneelle joukkoliikenteen käyttäjälle irlantilaiset "aikataulut" olivat aika hermoja raastavia.

                  
                   Tässä syy mennä Galwayhin! Cliffs of Moher

                 
                   Ja tämmöinen oli näkymä todellisuudessa.. heh. No olipahan ainakin hurjin tuuli
                   ikinä, meinas tosissaan höykyttää.